Tammikuu 2008
Tammikuun kuukausilounaalla 29.1.2008 seuran jäsen, valtiotieteiden lisensiaatti Hannele Luukkainen alusti aiheesta ”Itämeri merihädässä – taloudellinenkin katastrofi”.
Seuraava Ari Konttaksen kirjoitus on julkaistu Nykypäivä -lehdessä 15.2.2008 (sivut 10-11):
Luukkainen: Itämeren saastumisen taloudelliset vaikutukset esiin
ITÄMERI MERIHÄDÄSSÄ
Kokoomuksen Talouspoliittisen Seuran jäsen Hannele Luukkainen arvioi, että Itämerestä tarvittaisiin ns. Sternin raportti taloudellisten vaikutusten selvittämiseksi.
Kaasuputken upottaminen merenpohjaan saattaa Luukkaisen mukaan tuhota merenalaista luontoa yhtä paljon kuin avohakkuut aarniometsää. Suomen rannikolla merenpohjassa on suuria korkeuseroja, minkä vuoksi putken rakentaminen edellyttäisi laajamittaista pohjan käsittelyä. Lisäksi Suomenlahdessa on vielä 40000 sodanaikaista miinaa.
Itämeri ei puhumalla puhdistu, vaan tarvitaan konkreettisia tekoja vesien suojelussa, merenkulun turvallisuudessa, maataloudessa ja kemikaalien käytössä. Öljyntorjuntavalmiudet tulee Luukkaisen mielestä saman tien nostaa tasolle, jota nykyiset liikennemäärät ja aluskoot edellyttävät. Yksi öljyonnettomuus voi tuhota Itämeren 30 vuodeksi.
Kokoomuksen Talouspoliittisen Seuran tammikuun lounaalla oli tiivis tunnelma, mutta valtiotieteiden lisensiaatti Hannele Luukkaisen alustus Itämeren tilasta aiheutti kylmät väreet ja innoitti kysymysten tulvan.
Kuulija saattoi vain ihmetellä, kuinka ihminen on voinut tehdä kaikkensa tuhotakseen Itämeren. Itämereen on upotettu kaikkea mahdollista jätettä ongelmajätteitä ja autoja myöten. Jäljet pelottavat.
Luukkainen muistutti Itämeren olevan maailman saastunein meri. Se on merihädässä. Terveissä vesistöissä ravinteet painuvat pohjaan, jossa pohjaeläimet käyttävät ne ravinnokseen. Itämeren pohja on Luukkaisen mukaan kuitenkin laajoilta alueilta kuollut. Pohjasedimentti on tällöin menettänyt kykynsä pidättää fosforia. Fosfori pomppaa kumipallon tavoin mustasta kuolleesta pohjasta takaisin ylös. Fosfori on rehevöitymisen kannalta määräävä ravinne. Kuolleessa meressä fosforin sisäinen kuormitus kasvaa.
Suomenlahden ja Saaristomeren suurin yksittäinen kuormittaja on Pietari, jonka jätevedet vastaavat 40 prosenttia koko kuormituksesta. Koko Itämeren osalta tämä kyseenalainen kunnia lankeaa Puolalle.
Suomen kuormituksesta puolet aiheutuu maataloudesta liian kapeiden suojakaistaleiden vuoksi. Salaojien kautta liikaravinteet virtaavat suoraan vesistöihin suojakaistaleista riippumatta. Saaristomeren fosforista 75 prosenttia johtuu maataloudesta. Maatalouden ympäristötukeen vuosittain käytettävällä 330 miljoonalla eurolla ei ole ollut vaikuttavuutta maatalouden kuormituksen vähentämisessä.
Viime vuosina Venäjän öljykuljetukset Suomenlahdella ovat olleet voimakkaassa kasvussa. Kuljetuksiin voidaan käyttää myös yksirunkoisia aluksia, koska Venäjä ei ole EU-maa. EU-maat ovat sopineet yksirunkoisten alusten kiellosta liikennöidä jäsenvaltioiden satamiin. Venäjällä ei ole juuri minkäänlaista öljyntorjuntakalustoa.
Itämeri on erittäin haavoittuva, koska se on matala. Itämeren keskisyvyys on alle 60 metriä. Kylmissä vesissä öljy hajoaa hitaammin kuin lämpimissä.
Koska Itämeressä ei ole luontaisia öljyesiintymiä, ei meressä ole myöskään luontaisesti öljyä syöviä bakteereja. Vähäinen auringonvalo puolestaan hidastaa öljyn hajoamista. Kaikesta tästä seuraa, että lajien sukupuuttoon kuoleminen olisi kunnon öljyonnettomuuden sattuessa hyvin todennäköistä.
Sivun kuva (copyright Ari Konttas): Hannele Luukkainen puhuu KOTAn lounaalla 29.1.2008