Kohti parempaa työllisyyttä, työvoiman saatavuutta
Kokoomuksen Talouspoliittinen Seura KANNANOTTO
työllisyystyöryhmä
2.6.2008
KOHTI PAREMPAA TYÖLLISYYTTÄ, TYÖVOIMAN SAATAVUUTTA
Kokoomuksen Talouspoliittinen Seura katsoo, että työvoimakoulutuksen vaikuttavuutta on parannettava ja että se on integroitava osaksi muuta koulutusjärjestelmää. Työvoimakoulutus ja sen ohella työnvälitys on aiempaa paremmin valjastettava palvelemaan työvoiman tarvitsijoita, joiden kanssa tehostettavan yhteistyön avulla on rakennettava tuloksia tuottavat toimintamallit. Kaiken ammatillisen koulutuksen on palveltava samoja päämääriä.
Tässä lausunnossa keskitytään työvoimakoulutuksen ja siihen liittyen työnvälityksen kehittämiseen. Seura kuitenkin muistuttaa, että myönteisen työllisyyskehityksen ja työvoiman saatavuuden varmistamiseksi nopeasti muuttuvassa talous- ja työmarkkinatilanteessa on ryhdyttävä myös muihin toimenpiteisiin. Tällaisia ovat tuloverotuksen sekä yritysverotuksen keventäminen ja yrittäjyyteen kannustaminen lainsäädännöllisin keinoin. Työuria on pidennettävä ja aktiivista työperusteista maahanmuuttoa on edistettävä työvoiman tarjonnan lisäämiseksi. Ylityösäännöksiin on lisättävä yksilöllistä joustoa. Myös työttömyysturvan sekä muun sosiaaliturvan kannustavuutta on lisättävä niin, että työn vastaanottaminen on kaikissa tilanteissa kotiin jäämistä kannattavampi vaihtoehto.
Työllisyyskehitys on viime vuosina ollut maassamme ja koko Euroopan Unionin alueella suotuisaa. Lissabonin strategian työllisyystavoitteet ovat Suomen osalta toteutumassa. Suotuisan kehityksen uskotaan vielä jatkuvan tulossa olevasta talouden taantumasta huolimatta. Pidemmällä aikavälillä on kuitenkin nähtävissä suuria uhkia mm. väestökehityksen ja globalisaation vuoksi. Nyt on löydettävä keinovalikoima, jolla maamme käy kohti parempaa työllisyyttä ja työvoiman saatavuutta.
Ammatillinen koulutus on suunnattava työelämän tarpeisiin
Kaiken ammatillisen koulutuksen suunnittelussa on nyt aiempaa paremmin kyettävä ennakoimaan mille aloille työvoimaa tarvitaan ja millaista osaamista edellytetään tulevaisuudessa. Koulutus on suunnattava näiden ennakointien mukaisesti. Tätä periaatetta on noudatettava paitsi työvoimapoliittisen koulutuksen myös opetusministeriön rahoittaman aikuiskoulutuksen osalta. Tällöin on otettava huomioon myös alueelliset painotukset. Koulutusinvestointien suuntaaminen opiskelijoiden, opettajien tai oppilaitosten toiveiden mukaan on usein johtanut vastavalmistuneiden työttömyyteen ja toisaalta osaajapulaan. Nämä ongelmat uhkaavat pahentua, kun työmarkkinoiden muutokset kiihtyvät. Erityisesti yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen keskinäinen kilpailu on vahingollista. Niistä on aiempaa tehokkaammin saatava valmistumaan uusia tekijöitä aloille, joilla työvoimasta on kysyntää.
Oppisopimuskoulutus on viime vuosien tulosten valossa yksi niistä keinoista, joiden avulla on saatu aikaan merkittäviä työllistymistuloksia. Sen avulla voidaan hyödyntää ns. kuutosen oppilaidenkin - jotka eivät aina pysty suoriutumaan ammatillisesta koulutuksesta - kädentaidot. Seura näkee, että oppisopimuskoulutukseen käytettävien panostusten osuutta on suhteellisesti lisättävä. Hyviä työllistymistuloksia on saatu myös ammatillisen työvoimapoliittisen koulutuksen alle kuuluvista eri alojen rekrytointiohjelmista. Rekrytointiohjelmissa (tai rekrytointikoulutuksessa) - joka ei useimmiten ole tutkintoon johtavaa koulutusta - työnantajat valmentavat itselleen uusia työntekijöitä yhteistyössä koulutusyritysten ja oppilaitosten kanssa yhteiskunnan osallistuessa kustannuksiin.
Työvoimakoulutus on integroitava osaksi muuta koulutusjärjestelmää
Työvoimakoulutus on integroitava koko koulutusjärjestelmään niin, että osallistuminen ja näyttötutkinnot luetaan hyväksi, jos osallistuja jatkaa opintojaan toisaalla. Esimerkiksi akateemisille ja muille korkeasti koulutetuille suunnattujen (FEC- ja KEKO–tyyppisten) rekrytointiohjelmien luennoille osallistumisesta saatava hyöty olisi näin suurempi ja samalla kannustaisi työtöntä hakeutumaan ohjelmaan pelkän tavanomaisen – monissa tilanteissa tehottoman - työnhaun sijaan. Lisäksi on kehitettävä (esimerkiksi kolmitasoinen: asiantuntijataso, päällikkötaso, johtajataso) ’toimihenkilöiden työelämätutkinto’, joka myös osaltaan kytkeytyisi työvoimapoliittiseen koulutukseen.
...ja sen vaikuttavuutta on parannettava
Työvoimapoliittisen koulutuksen hankinnassa tulee painottua toimijan kykyyn järjestää paitsi tasokas koulutuksen teoriaosuus l. luennot, myös kykyyn myydä tuote yrityksille. Toimijan aiemmat tulokset erityisesti työllistymisvaikutuksen osalta tulee aiempaa paremmin ottaa huomioon. Yritykset tulee ottaa yhä aktiivisemmin mukaan koulutusten suunnitteluun. Suunnittelua tulee toteuttaa myös klustereittain. Pelkkä hankintahinta ei saa olla päätöksenteon peruste kouluttajia kilpailuttaessa, sillä nyt on panostettava laatuun ja työllistymistuloksiin rahan säästämisen sijaan.
Työvoimapoliittinen koulutus ei saa olla työttömien ’aikuisten päivähoitopaikka’, jossa käydään kurssia kurssittamisen vuoksi. Koulutussisällöt ja opiskelijoiden valinnat on sunnattava todettujen tai ennakoitujen työvoimatarpeiden mukaisesti. On pyrittävä siihen, että koulutuksessa on osapuolena mukana yritys, joka maksaa osan kustannuksista ja koulutusvaiheen jälkeen palkkaa osallistujan työsuhteeseen, jos siihen vain on olemassa edellytykset.
Kokoomuksen Talouspoliittinen Seura kuitenkin katsoo, että valmentavaa työvoimapoliittista koulutusta – jossa yritykset eivät ole mukana - tulee vastaisuudessakin järjestää. Osalle työnhakijoista on mahdotonta tai lähes mahdotonta löytää vastaanottavaa yritystä. Valmentavan työvoimapoliittisen koulutuksen osuutta on supistettava ja sen tulee jatkossa olla aiempaa tavoitteellisempaa. Sen tuloksena täytyy olla, että osallistuja jatkossa pääsee mukaan – jos ei muualle niin ainakin - ammatilliseen työvoimapoliittiseen koulutukseen. Osallistuja ei saa joutua kierteeseen, jossa hän käy valmentavaa kurssia toisensa jälkeen.
Maahanmuuttajille suunnattu kielikoulutus sisällytetään tällä hetkellä valmentavaan työvoimakoulutukseen. Seura näkee, että maahanmuuttajien kielikoulutus ei kuulu työvoimakoulutukseen vaan se tulee siirtää opetushallinnon ja/tai kuntasektorin voimin toteutettavaksi.
Yhteishankinnalla tuloksiin
Kokoomuksen Talouspoliittinen Seura pitää myönteisenä kehityksenä yhteishankintakoulutuksen uudistusta, jonka seurauksena myös yrittäjät voivat osallistua koulutukseen ja käyttäjäyritykset voivat hankkia koulutusta vuokratyöntekijöilleen. Yhteishankintakoulutuksen uusien palvelutuotteiden RekryKoulutus, TäsmäKoulutus ja MuutosKoulutus seura katsoo kuuluvan peräänkuuluttamaansa keinovalikoimaan. RekryKoulutuksen avulla työnantaja voi omiin tarpeisiinsa räätälöidyn valmennusohjelman kautta palkata uutta työvoimaa vastaavalla tavalla – ja tehokkaamminkin - kuin osallistumalla edellä kuvattuihin rekrytointiohjelmiin. TäsmäKoulutuksessa työsuhteessa oleville annetaan työn ohella tutkintoon johtavaa koulutusta, jotta heidän osaamisensa pysyy ajan vaatimusten tasolla. Yhteiskunnan ja työnantajan rahoitusosuudet määräytyvät sen mukaan onko koulutuksesta saatava hyöty siirrettävissä mukana, jos työpaikka vaihtuu. MuutosKoulutusta, jossa julkinen rahoitusosuus on 70 %, voidaan hyödyntää suurten yritysten henkilöstön vähentämistilanteissa.
Työvoimaa on tuotava ulkomailta
Työvoimakoulutusta tulee kehittää myös helpottamaan työvoiman tuontia ulkomailta. Työvoimavaltaisille ja työvoimapulasta kärsiville aloille – kuten Uudellamaalla esimerkiksi rakentaminen, terveydenhuolto sekä kone- ja metalliala – ei löydy apua oman maamme työvoimareservistä. Näille aloille on lähdettävä ennakkoluulottomasti rekrytoimaan väkeä esimerkiksi Itä-Euroopan ja Aasian maista. Seura luonnollisestikin näkee, että monet muut Euroopan maat helpommin omaksuttavan kielensä ja miellyttävämpien sääolosuhteidensa vuoksi ovat muuttajille huomattavasti houkuttelevampia vaihtoehtoja. Kun lisäksi etenkään pk-yritysten resurssit eivät riitä tehokkaaseen työvoiman hankintaan ulkomailta, tarvitaan avuksi valtion panosta. Muuttajakandidaateille on järjestettävä koulutusta sekä opetettava heille suomen kielen perusteita ennen muuttoa maahamme. Heidän ammatillinen ja muu soveltuvuutensa on arvioitava jo lähtömaassa. Ammatillista koulutusta on jatkettava työn ohessa täällä Suomessa tason ja laajuuden määräytyessä kunkin alan vaatimusten mukaan. Lisäksi valtion taholta tarvitaan esimerkiksi tiedotusta ja asiantuntijapalveluita muille potentiaalisille Suomeen muuttajille sekä työvoimaa tarvitseville suomalaisyrityksille.
Maahanmuuttopolitiikassa on tähdättävä osaajien pysyvään asumiseen ja työskentelyyn maassamme. Sekä määräaikaiseen tai kausiluonteiseen työhön että pysyvämpään työsuhteeseen palkatun ulkomaalaisen on voitava ansioillaan tulla toimeen ja osallistua sosiaaliturvansa rahoitukseen.
Suomea tulee aktiivisesti markkinoida opiskelupaikkana myös EU- ja ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille ja kannustaa heitä valmistumisen jälkeen jäämään Suomeen. Tämä voitaisiin toteuttaa siten, että oppilaitoksille annetaan oikeus periä lukukausimaksu EU- ja ETA-alueen ulkopuolisilta opiskelijoilta, jotka puolestaan voivat vähentää sen veroista jälkikäteen, jos jäävät töihin Suomeen.
Tukityöllistämisen volyymiä on supistettava
Tukityöllistäminen valtion ja kuntien palvelukseen on tehotonta. Sitä on käytetty pitkien työttömyysjaksojen katkaisuun, vaikka tutkimusten mukaan vaikutus pysyvämpään työllistymiseen on ollut jopa kielteinen. Valitettavan usein sopeutumaton ja haluton työllistettävä vain on henkilökunnan ylimääräisenä taakkana työllistämisjakson ajan - olipa työpaikka sitten lasten päivähoidon, vanhustenhoidon tai terveydenhuollon parissa. Seura ei pidä tukityöllistämistä kannatettavana toimintana. Sen volyymiä on supistettava. Myöskään niin kutsuttua kolmatta sektoria seura ei näe massojen työllistäjänä.
Työnvälitys tuloksia tuottamaan
Työvoimatoimiston rooli nähdään yleisesti työttömyysturvan jakajana pikemminkin kuin työnvälittäjänä. Työpaikkavälitys on käytännössä pitkälti rajoittunut työhallinnon internet-sivuilla tarjottavaan työpaikka- ja työnhakijatietojen välitykseen. Työnvälityksen toiminnassa luovuttiin viime vuosikymmenen alkupuolen suurtyöttömyyden oloissa paljolti yksilöityjen työhönosoitusten tekemisestä työnhakijoille. Tämän seurauksena myös työvoimatoimistojen työnantajilta saama palaute työhönosoituksista jäi pois, mikä heikensi niiden yhteyksiä yrityksiin. Samalla työttömyysturvaan liittyvän työn vastaanottovelvoitteen valvonta heikentyi. Tutkimuksissa kuitenkin on todettu, että yksilöidyt työhönosoitukset ovat vaikuttavin ja samalla halvin työvoimatoimiston eri toimenpiteistä. Työhönosoitusten ottamisesta uudelleen käyttöön työnvälitystoiminnassa on viime vuonna hallitusohjelman mukaisesti annettu ohje työvoimatoimistoille. Tämä on hyvä alku työnvälitystoiminnan kehittämiselle niin, että se pystyy tehokkaaseen työpaikkojen ja työnhakijoiden yhteensovittamiseen.
Työvoimatoimistojen työnvälitystoimintaa on kehitettävä aktiivisempaan suuntaan myös suhteessa yrityksiin ja muihin työnantajiin. Niiden kanssa on ryhdyttävä entistä laaja-alaisempaan yhteistyöhön. Vanhat asenteet on yleisesti ottaenkin heitettävä romukoppaan. Hyviä kokemuksia on saatu esimerkiksi työvoimatoimistojen järjestelmällisistä yritysvierailuista, joilla on onnistuttu luomaan uusia ja myös pitkäaikaisia asiakassuhteita ja saamaan tietoja yritysten ajankohtaisista ja tulevista työvoima- ja osaamistarpeista. Tätä toimintalinjaa tulee jatkaa ja kehittää. Kunkin työvoimatoimiston tulee myös erikoistua oman alueensa keskeisten toimialojen hallintaan. Vuokratyö- ja tilapäistyömarkkinat muodostavat myös työttömille erään tärkeän väylän työmarkkinoille. Työvoimatoimistojen on päästävä laajempaan yhteistyöhön myös tämän alan yritysten kanssa. Joidenkin työvoimatoimistojen toimintojen kilpailuttamista yksityisten tahojen kesken on harkittava.
Työ- ja elinkeinohallinnossa tarvitaan kolmikantayhteistyötä
Työ- ja elinkeinoministeriön alue- ja paikallishallinnon uudistumista, jonka osana työvoimatoimistot muuttuvat työ- ja elinkeinotoimistoiksi - eli TE-toimistoiksi - Kokoomuksen Talouspoliittinen Seura pitää tervetulleena. Hallinnon uudistusten pyörteissä perinteinen kolmikantayhteistyö on kuitenkin kärsinyt. Hallinnon on kaikilla tasoilla päästävä luottamukselliseen yhteistyöhön molempia työmarkkinaosapuolia edustavien järjestöjen kanssa työvoima- ja koulutuspolitiikan kehittämisessä. Paikallisista, kolmikantaisista työvoimatoimikunnista, jotka nykyisin ratkovat vain työttömyysturvan yksittäistapauksia, tulee muodostaa TE- toimistojen yhteyteen neuvottelukuntia, jotka käsittelevät laaja-alaisesti työvoimapalveluja sekä koulutusasioita.