KOKOOMUKSEN TALOUSPOLIITTISEN SEURAN KANNANOTTO 4.2.2017
Valtion tienpidon riittävä rahoitus pitää hoitaa ilman paniikkia
Liikenne- ja viestintäministeriö hyllytti esityksensä tienpidon uudistuksista ja uusista käyttömaksuista mutta tienpidon ongelmat ovat edelleen jäljellä. Rahoitus on hoidettava ja korjausvelan kehitys on käännettävä laskuun. Myös Suomen ikääntynyt autokanta vaatii ratkaisunsa.
Tänä päivänä tienpitoon käytetään vain neljäsosa tieliikenteen maksamista veroista. Nykyisten liikenteen verojen kanto on yksinkertaista ja kustannukset ovat pienet. Pääosa on polttoaineveroa ja siitä maksettavaa arvonlisäveroa. Autokannan uusiutuessa polttonesteiden kulutuksen ja niiden verotuoton odotetaan kuitenkin vähenevän. Syntynyttä korjausvelkaa tuleekin purkaa tiemäärärahojen tasokorotuksella pitkän ajan kuluessa. Varojen käytössä on painotettava korjausvelan purkamista uusinvestointien asemasta.
Tienpidon ja sen rahoitusongelmat ovat samat koko vapaan liikkuvuuden EU-alueella. EU:n jäsenmaat tarvitsevat autokannan muuttuessa yhteensopivat ”Käyttäjä maksaa” -järjestelmät. Autonvalmistajat kehittävät yhdessä autojen energiatehokkuutta, sähköautoja ja automaatiota. Juuri nyt Suomessa ei pidä luoda erillisiä järjestelmiä, vaan hyödyntää toistaiseksi nykyisiä yleisiä verotusmenettelyjä. Väyläverkon omistus, valtion verot ja maksut, sekä liikenteen oheispalvelut on käsiteltävä jatkossakin toisistaan erillisinä kokonaisuuksina. Samalla on kuitenkin varauduttava muualla EU-alueella alalla tapahtuvan kehityksen vaatimiin muutoksiin.
Liikenteen polttoainekulutus on vielä pitkään luotettava verotulojen lähde, sillä autokannan muutokset eivät voi tapahtua nopeasti. Polttoainevero, kuten aikaan sidottu ajoneuvoverokin, ovat myös käytön määrään sidottuja järjestelmiä. Suomen autokanta uusiutuu vain noin 4 % vuodessa. Vaikka sähköautojen osuudelle esitetään yleviä tavoitteita, tämä ei sinänsä nopeuta Suomen autokannan uusiutumista. Autojen romutusikä Suomessa on jo 20 vuotta ja kasvussa. Auton omistajien eivätkä myöskään valtion resurssit yksinkertaisesti riitä autokannan nopeaan uusiutumiseen.
Liikenteen, erityisesti tavaraliikenteen sujuvuus, ja verotuksen taso vaikuttavat koko maan kilpailukykyyn. Huonokuntoiset väylät, ruuhkautuva liikenne ja korkea verotus heikentävät logistista kilpailukykyämme. Liikenneverkon kunnossapidon tulee vastata liikenteen tarpeita. Uusien liikenneinvestointihankkeiden valinnan tulee tapahtua hyöty/kustannusarvioinnin perusteella. Joukkoliikennehankkeissakin on pyrittävä taloudellisuuteen ja vältettävä lipun hintaa tai veroastetta nostavia hankkeita. Pääkaupunkiseudun tavaraliikenteen sujuvuus on erityisen tärkeätä, sillä sen kuorma-autoilla tapahtuva jakeluliikenne edustaa puolta koko maan kuorma-autotonnikilometreistä. Liikenneinvestointeja koskevan päätöksenteon tulee tapahtua kansanvaltaisen järjestelmän puitteissa eduskunnassa.
Liikennevirasto vastaa mm. valtion tieverkosta, suurten tiehankkeiden toteuttamisesta ja ohjaa ELY-keskusten toimintaa tienpidon alueella. Tieverkon parantamisessa EU-rahoitus, PPP-rahoitus (Public-Private-Partnership) ja allianssimalli ovat tavallisen siirtomäärärahan rinnalla toimivia rahoitustapoja, joten jatkamalla niiden käyttöä voidaan nopeuttaa uusien väylien rakentamista jakamalla kustannukset usean vuoden ajalle. Muutoin lainanottoa ei tule enää käyttää liikennerahoituksen keinona. Liikenneviraston ja liikenneministeriön tulisi laatia usean vuoden kattava liikenneinvestointiohjelma päätöksenteon perustaksi, jotta EU:n tarjoamaa rahoitusta voitaisiin hakea nykyistä paremmin.
ELY-keskukset hoitavat maanteiden ja niihin liittyvien laitteiden ja varusteiden kunnossapidon. Kaikki kunnossapito- ja rakentamistyöt tilataan urakoitsijoilta. Teiden kunnossapidon ja investointien hankinnat ELY-keskuksissa on keskitetty neljälle hankinta-alueelle. Tienpidon hankintatehtäviä ja investointipäätöksiä ei pidä pirstaloida tulevien 18 maakunnan vastuulle eikä muuttaa nykyistä työnjakoa. Vielä parempi tulos saavutettaisiin hallinnon tehokkuuden osalta palauttamalla myös paikallistason tienpito Liikenneviraston ja liikenneministeriön alaisuuteen.
Hallituksen hanke liikennepolitiikan uudistamiseksi on joutunut vaikeuksiin. Ministeri Berner joutui luopumaan liikenneinfrastruktuurin yhtiöittämisestä ja kansalaiskeskustelussa kilometriverotus torjuttiin. Uusi hanke parlamentaarisen liikennetyöryhmän perustamisesta ei ole sekään saanut riittävää kannatusta.
Uusia keinoja liikennerahoituksen perusteista ovat selvittäneet lukuisat muutkin työryhmät (Juhani Tervala 2000, Pasi Holm 2009, Jorma Ollila 2013 ja Paula Risikko 2014) ja täten on vaikeaa löytää jotain sellaista, mitä ei jo olisi selvitetty. Hyödyntämällä myös näitä aikaisempia selvityksiä on löydettävä toimet, joita maakuntauudistuksen yhteydessä voidaan viedä toteutukseen. On myös vaikutettava tehokkaasti Suomen erityisolosuhteiden ottamiseen huomioon EU:n liikennepolitiikassa. Lähinnä kannattaisikin nyt seurata EU:ssa tapahtuvaa kehitystä.
Kokoomuksen Talouspoliittinen Seura 4.2.2017
Lisätietoja: Ilkka T. Arvola, kasvutyöryhmän puheenjohtaja
Puh. +358 50 564 7890
S-posti: ilkka.arvola@kolumbus.fi